...ihan muuten vaan,
kun maassa on lunta ja pakkasta.
Niin minäki aattelin viime sunnuntaina!
Ja koska valmiit,valaistut ladut on meiltä jonkun matkan päässä,
tein lapsille oman hiihtoladun omaan pihapiiriin.
Kotipellon ympärille.Sillä ajatuksella,että on helppo siinä
lasten suksitella aina,kun siltä tuntuu.
Ja hommaa voi sitte jatkaa tai lopettaa ihan omaan tahtiinsa.
Aina kuitenkin yhtä väsyttää, toista itkettää ja kolmatta
vähintäänkin kakkattaa...
Latu nyt ei ihan kelkalla tehtyä latua vastaa
(mutta näin sitä ennenki ladut tehtiin ja kovasti niillä hiihdeltiin ;D),
Valaistuskin toimii jahka hiihtää päiväsaikaan ;)
Lapset oli innoissaan,ku äippä löysi monot komeron perukoilta
ja lähdettiin viettämään kauan toivottua
HIIHTOPÄIVÄÄ.
Voi sitä liikkumisen iloa ja -riemua ;)
Kunnes...
Keskimmäisen sukset lipsui liikaa
(Typerät sukset!)(Mä en osaa!)
Ja esikoinen laski puskaan epäonnisen mäenlaskun jälkeen
(Ikää en enää hiihdä!)(Ihan tylsää koko touhu!)
Pienimmäinen ihmetteli,ku ei homma toimi...
sauvojen ollessa suksien sisäpuolella...
Kai siinä muutama onnistunutki Pellon ympäri -hiihto oli,
mutta aikamoista ääntä ja möykkää ja kiukuttelua!
Olin niin onnellinen,ettei naapurit tainneet olla kotona ;).
Koko muu tienoo kyllä raikui....mölyhaitoilta EI voitu välttyä!
Sukset lensi,pipoista puhumattakaa ja ovet paukkui...
HIIHTOPÄIVÄ OLI OHI.
Voi olla,että vielä jokusen ajan oottelen,ennenkö
nuo hiihtäjälupaukset paikallisen urheiluseura Tarmon
riveihin ilmoitan.Ehkä pitäis enemmänki satsata tuohon
psyykkauspuoleen,teknisen puolen hiomisen sijasta
(se ku sentään on jo jollaki mallilla)...
eikö sitä puutetta oo aina ollu suomalaisilla urheilijoilla ;)
Suorituksen jälkeinen tankkauspiste kotiportailla
tais olla päivän parasta antia :)
Minkäs teet jollei hiihto kulje...
ei se aina kulje niillä kilpatason urheilijoillakaan...
....vai olikos se sittenki sukuvika jollei suksi luista???