maanantai 16. joulukuuta 2013

Surua ja synttärihulinoita


Uusi viikko alkoi heti aamutuimaan suru-uutisella.

Minun mummani oli saanut kutsun taivaan kotiin.
Kutsu ei tainnut tulla meille kenellekkään yllätyksenä,mutta
 surullista ja niin lopullistahan se on sitten kun se tapahtuu :´(.
Mummani oli pitemmän aikaa jo sairaalassa ja oli
kovasti toivonut pääsevänsä käymään jouluna kotona.
Toive toteutui ja mumma pääsi jouluksi taivaan kotiin.

Ikävä ja kaipuu jää ja monen monta muistoa.

Tämän aamun kynttilän sytytin hänen muistolleen <3


Päivä jatkui kiireisenä.
Ja niinkuin elämään kuuluu oli meijän 
päivä täynnä surua ja iloa.
Varsin tunteikas päivä.

Surun ja ikävän vastapainona saimme iloita
esikoisen tänään vietetyistä kaverisynttäreistä.
11 ekaluokkalaista poikaa kirmailivat pitkin taloa
aarrejahdissa, pelien ja elokuva"teatterin" parissa.
Ja päivänsankari oli iloa täynnä :)

Myös herkuteltiin,niin kuin asiaan kuuluu ;).
Päivänsankari on ehdoton Lego Ninjaco-fani.
Niimpä kakkukin piti olla sen mukainen.


Joulua kohti mennään ja tällä viikolla
pitäisi olla oikeinki tehokas.
Siivousta, leivontaa ja muutama lahjahankintakin
taitaa olla vielä mun listalla.
Katotaampas mitä saadaan aikaan!


Hei muuten, Talo Tähtitaivaan Alla muutti viikonloppuna
myös Facebookiin.Sivubanneriin on tulossa linkki
siitä…( jahka keksin miten se siihen saadaan ;)!)…

Käykäähän tykkäilemässä ja nähdään sielläkin :)


Nyt toivotan jokaiselle touhukasta joulun alusviikkoa
ja pidetään hyvää huolta toisistamme <3

----------------------------

Ps. Kiitos teille, jotka arvonta-postaukseen jätitte
postaustoiveita.Kaikki ne oon huomioinu ja niistä
postailen viimeistään heti alkuvuodesta!

10 kommenttia:

  1. Otan osaa suruusi <3 Ja vaikka kuinka kuolema on "odotettavissa" , tulee se aina yllätyksenä :(
    Niinhän se on, elämä jatkuu. Itse olen ollut oman mummuni hautajaisissa viimeisillä raskaana :(

    VastaaPoista
  2. Otan osaa surunne! Nämä läheisten kuolemat ovat aina niin surullisia, mutta yritetään ajatella että sairaat pääsivät pois tuskistaan ja nyt kaikki on hyvin.
    Onnea Joonalle! Aika kuluu niin nopeaan. Meilläkin vanhin lastenlapsi, Leenan poika täytti eilen 17.v ja justhan se oli Joonan ikäinen!!!
    Täälläkin on leivontaa, siivousta ja eilen meille kotiutui jouluruusut ja hyasintit tuoksua tuomaan. Jaksamista ja voimia teillekin!

    VastaaPoista
  3. Otan osaa suruusi.
    Surua ja ikavaa,mutta onneksi on jalleennakemisen toivo....

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni <3. Hän pääsi sitten perille taivaan kotiin <3

    VastaaPoista
  5. Otan osaa suruun,voimia eroikävään. Anne

    VastaaPoista
  6. Kiitos myötäelostanne <3

    Elämä jatkuu,vaikkakin ikävä jää ja haikeus :(
    Isovanhemmat oon onnekseni saanu pitää näin kauan.Nyt kun toinen suvun"pääpilareista" on poissa,niin onhan se outoa.

    Meijän perheessä tuota kuolemaa on nyt käsitelty lasten kansaa.Heillekkin ihan uusi asia hautajaisineen kaikkineen. 3v ottaa asian aika lunkisti ja sanoo vain mumman päässeen Jeesuksen luo. Mutta voi että on hankala selittää 5 &7vuotiaille miten ruumis laitetaan vain arkkuun ja sielu ja henki on jo taivaassa...Osaavat kysellä kyllä vaikeita kysymyksiä,huh :)

    VastaaPoista

Kiitos ilahduttavasta viestistäsi :)