Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohdintoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohdintoja. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Värikästä Pääsiäistä





Pääsiäinen on mielestäni vuoden värikkäin juhla.

On rosoisen ruskeata kärsimyksestä muistuttamassa.
Tuo ylläoleva, ystävältä saatu, piikkilanka sydän on 
kovasti mua puhutellut tänä keväänä.
Tänä pääsiäisenä se muistuttaa mua pääsiäisen sanomasta
ja siitä syystä miksi tätä juhlaa vietetään.
Rosoisesta, taivaallisesta rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan.


Sitten on puhtaan valkoista mm. pajunkissoissa.
Uutta alkua ja uutta mahdollisuutta kuvaamassa.

On myös keltaista väriä ja oranssia tuomassa iloa.
Elämisen iloa ja riemua!

Lasten iloa ja jännitystä on ihana seurata,
kun tohkeissaan odottelevat huomisaamun koittamista.
Laskevat jo tunteja ja aikovat illalla aikaisin nukkumaan,
jotta aamu koittaisi aiemmin.
Täällä meillä käydään perinteen mukaan
trullittamassa vasta huomenna lauantaina.
Virpomisvitsat ovat työn alla, samalla kun pohditaan
millä asulla sitä kukin lähtee liikenteeseen.


Pääsiäisenä on lupa myös herkutella.

Tällä kertaa tein kakuksi Hellapoliisin ohjeella
Daimvalkosuklaakakkua,
pienillä omilla muutoksilla höystettynä.

Sen lisäksi tein tuon perinteisen
Sitruunamarenkikakun,
jota ilman ei pääsiäistä tule meijän taloon.



Näin Kotivinkin sivuilla kauniita pitsikananmunia,
jotka oli värjätty laittamalla sipulinkuoria
keitinveteen.
Ennen keittämistä kananmuniin sidottaan pitsinauhaa
ympärille, joka poistettaan sitten keittämisen jälkeen.
Kauniita niistä tuli, 
vaikken ehkä ihan ensi yrittämällä saanut pitsejä
pysymään tarpeeksi tiukalla.


Herkuttelun ja trullittamisen lisäksi meillä ei ole
mitään sen suurempia suunnitelmia pääsiäiseksi.
Serkkusynttäreillä käydään yhtenä pyhänä juhlimassa.
Pikkukokko poltetaan myös lauantai-iltana.

Muuten aiotaan ollaan yhdessä ja nautitaan olostamme.
Tehkää te myöskin samoin!


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Talvihorros takanapäin


Pitkästä aikaa täällä!
Ihan järkysti on kulunut aikaa viime postauksesta!!

"Kevät keikkuen tulevi" sanotaan...
minusta tuntuu, että tämä kevät on edennyt ihan 
valtavin harppauksin! 
Ei ehkä niinkään kevään merkkejä ole vielä kovin
paljoa näkyvissä, linnunlaulua lukuunottamatta, 
mutta kun kalenteria katsoo ei meinaa
perässä pysyä.

Kiirettä on pitänyt joka taholla ja sen vuoksi on 
blogimaailmakin joutunut ihan hunningolle.
Pahoittelut siitä ♥


Valtavan kivaa on kuitenkin se,
että vaikka postaustahti on viime aikoina ollut
ihan julmetun hidasta niin silti täällä vierailette
ja käytte juttuja lukemassa.
Instassakin olette meille löytäneet
ja fb:n puolella on mukava määrä tykkääjiä!
Ihan hurjan iso kiitos siitä  ♥


Maaliskuussa mennään ja talvilomat
lomailtiin jo viime viikolla!

Nämä molemmat ovat mun mielestäni
 varmoja kevään merkkejä.
 Siihen vielä lisäksi vettä tiputtelevat räystäät,
 lämmenneet mittarilukemat ja ihanan valoisat aamut.

Ai että tykkään!

Instassa olikin jo esillä kuva pintaremppa-aikeista, 
uutta ja ihanaa tapettia seinälle.
Tämän talon remonttireetta ja -reiska ovat 
siis heränneet talvihorroksesta :)

On sillä keväällä ihmeitä tekevä ja varsin 
voimaannuttava
vaikutus!!!


Kovassa kevään kaipuussani ostin joku
aika sitten lankaköynnöksen tuomaan tupaan vihreyttä.
Ulos tuota vihreyttä joudutaan vielä jonkun aikaa
odotella sen verran paljon on ainakin täällä vielä 
lumikerrosta jäljellä.


Kiireisestä arjesta huolimatta lupaan tänne palata
useammin ja tiuhemmalla tahdilla!

Keväälle ja kesälle on jo suunnitteilla muutamia 
mukavia projekteja ja puuhasteluita.
Niistä kerron lisää, kun ovat ajankohtaisia.

Lähiaikoina postailen myös , tuosta jo mainitusta,
tapetointiurakasta. 
Toivottavasti saadaan se pikapuoliin tehtyä.
Sormet syyhyää jo kovasti vatupassin ja 
liisterisangon suuntaan.
Tapetti, joka seiniin valittiin on niiiiiin kaunista,
etten malta odottaa urakan valmistumista!

Näistä ja kaikenlaisesta muusta lisää kevään kuluessa.

Kiva, että olette täällä matkassa mukana  ♥




lauantai 3. tammikuuta 2015

Tunnelmaa ja tavoitteita


No niin sielä ne nyt taasen ovat... kirjoissa ja kansissa!


Lunta tupruttaa ulkona jo toista päivää ja
mikä sen parempi syy istahtaa kamarin sohvalle
joululahjakahvikupin, kynän ja kirjan kanssa.
Pysähtyä vähän miettimään alkaneen vuoden tavoitteita
ja niiden vaatimia lupauksia.

Sain tyhjän kirjan jo vuosi sitten siskoltani saatesanoilla, että 
"Jos joka päivä kirjoittaa yhden positiivisen asian elämästä ylös,
koko ajatusmaailma muuttuu positiivisemmaksi".

Se oli yksi lupauksista, 
niiden jokavuotisten kilojutskien lisäksi :) 
opetella elämässä enemmän positiiviseksi!
Myös yhteisen perheajan tärkeys ja sen merkitys kirjautui 
listan kärkipäähän. 

Myös se elämän eläminen "TÄSSÄ ja NYT eikä sitte kun..."
on taas tavoitteena. Miten se voikin olla niin vaikeaa oppia???

Alkanut vuosi tulee olemaan muutoksen vuosi.
Työelämään paluu kokoaikaisesti on vastassa jossakin kohtaa
kuopuksen täyttäessä 3 vuotta.
Keikkatyön tilalle pitäisi löytyä joku toinen työ, mutta mistä???

Monta asiaa on avoinna ja monta muuta on tiedossa.
Moneen kaipaillaan ratkaisuja ja vastauksia....
ja siihen luotetaan tämänkin vuoden alussa, että
"ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ!"




Tunnelmallista viikonloppua <3


---------------------------------------

Ihanaa, että teitä lukijoita ja kävijöitä on täällä runsaasti.
Tervetuloa jokaiselle uudelle lukijalle ja fb-tykkääjälle!
Laskuriluvut näyttää niin mukavia plussia molemmissa,
että sen kunniaksi taidetaan laittaa pystyyn joku kiva arvonta
heti kohta alkuvuodesta :)
Ai niin....
yritän vuoden alkajaisiksi päästä sisälle myös tuohon Instagramin
maailmaan, mutta se kaipaa vielä harjoittelua.....!
Mutta sieltä löytyy ;)

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kiire ja hoppu


Melkoinen kiire ja hoppu vaivaa tämän talon asukkeja.
 Ei mikään kiva "vaiva", kun tuntuu, ettei aika meinaa riittää
mihinkään ja koko ajan on johonkin suuntaan kiire!
Välillä ei meinaa ennättää edes uneksia ja unelmoida,
kun arki tallaa alleen ja kiireellä yli.

Mutta näillä nyt vain mennään ja koitetaan edes
välillä aina hengähtää ja levähtää!

Sain fb:ssa ystävältäni kiitollisuushaasteen ja ilolla otin
sen vastaan (ja sen suoritan heti kun ennätän...!!!!).
Kaiken kiireen ja arjenkin keskellä on aina välillä
hyvä pysähtyä hetkeksi, ihan vain hetkeksi ja miettiä niitä
asioita mitkä on hyvin ja mistä olen niin kiitollinen <3


Viime päivinä olen iloinnut syksyn puuhista, hymyssä suin 
ja sydän täynnä kiitosta seurannut lasten leikkejä :) . 
Sitä miten isoveli keinuttaa pikkusiskoa ja nauttii yhdessä
vietetystä leikkihetkestä. Ihana on myös seurata miten 4-vuotias
"pikkuäippä" laittaa nukkea nukkumaan ja tekee ulkona vaunuleikkejä
nukkevauvansa kanssa, vanhimman pojan auttaessa isää puusavotassa.


Nämä meijän kesälemmikit on myös tuoneet tämän
tästä iloa meijän päiviin...toki pinna on kiristynyt kerta toisensa
perässä karanneen lampaan kiinniottoreissuilla. Lammas kun aina
otti ja karkasi niinä kaikkein kiireisimpinä aamuina!!!!
(Suuret kiitokset sinne naapuriin ;) ! Tämä projekti oli meijän yhteinen
ja jatkuu taas ensi kesänä!
Kyllä meistä melko hyviä lampureita kesän aikana tulikin... ;) !!!)


Pihapuuhastelijoille ja pikkuapulaisille tarjoiltiin
evääksi täytettyjä patonkeja.
Nälkä lähti ja (hyvä ruoka) parempi mieli 
tuli näilläkin ;)

Nyt on taas kiire ja hoppu seuraavan tehtävän pariin,
joten kuullaan taasen!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Syksyn tuomaa...




Syksy on viimein saapunut sateineen sekä tuulineen.
Ihanan pitkästi saatiinkin kesäisistä ilmoista nauttia!


Syksyn tullen saapui myös kynttilät ja tunnelmointi.
Kuin myös terveellisen elämän ja liikunnan ilon
etsiminen ja myöskin niiden löytyminen :).
Ruokavaliota on koitettu terveellistää ja keventää.
Liikuntaa on lisätty.
Lähinnä neljän lapsen kotiäitinä se tarkoittaa
hyötyliikuntaa,auton vaihtamista pyörään tai
lenkkeilyyn ja rattaisiin.
Aikaa kun ei meinaa kauheasti muuhun löytyä.
Mutta hyvin niitä kilometrejä kertyy niinkin
pelkillä kauppa-, koulu- ja kerhomatkoilla.


Uutena,säännöllisenä harrastuksena aloitin
tänä syksynä Zumban.Ihan huippua!
Niin mukavaa,että miltei unohtaa sen olevan
liikuntaa ;). Tykkään ihan kympillä!


Kesällä laitoin syksyn "tavoitteeksi:
liikunnan lisäämisen ja siitä iloitsemisen
sekä sen myötä reippaamman ja 
tyytyväisemmän olon itseeni.
Ja tuota kaikkea on jo saavutettu ja 
löydetty :). Yhtään ei myöskään haittaa 
siinä samalla hiukan pienentyneet vaakalukemat ;)


Viikot kevennetään ja katotaan syömisiä,
mutta viikonloppuna on lupa hiukan herkutella.
Joten kotileipomo taitaa lämmetä tänäänkin
viikonlopun ja kauan kaivattujen vieraiden
kunniaksi.


MUKAVAA VIIKONLOPPUA!


torstai 21. maaliskuuta 2013

Narinaa...



Voihan RIITTÄMÄTTÖMYYS!


Onko teillä muilla ikää semmosta tunnetta :o??



Täälä on!Ja ihan LIIAN usein :/.
Enkä tykkää siittä yhtään!

Millonka on liikaa sitä taikka liian vähän tätä!
Työt hukuttaa alleen...ja hei nyt siis puhuu kotiäippä...
Hatunnostot teille arjensankareille,jotka kodin ja lastenhoidon
ja kaiken muun lisäksi ehditte vielä töihinkin!!!



Viime aikojen, oikeestaan koko tän vuoden päällimmäisenä
tuntemuksena on "itsetutkistelun" tuloksena ollu tuo: 

!R I I T T Ä M Ä T T Ö M Y Y S!

Vaikka sitä kuinka höösää ja tuusaa,niin silti!
Ja se sama sana seuraa mua kaikissa "rooleissa".

Riittämätön ÄITINÄ, VAIMONA, YSTÄVÄNÄ,
(vierellä kulkijana, kanssa matkaajana,
kodinhoitajana, kyläläisenä,
seurakuntalaisena,maailman kansalaisena ym.ym. ;)... )
Kolme ensimmäistä ne kaikkist TÄRKEIMMÄT!

Aika ei kertakaikkiaan vaan meinaa riittää,niin kuin sen 
haluaisin riittävän!Haluaisin perehtyä ja syventyä
jokaiseen "tehtävääni" kunnolla ja perusteellisesti,
enkä näin,että pikkuisen ehdin raapaista sieltä ja täältä...

Lapsille,ihan jokaiselle haluaisin järkätä ihan omaa aikaa,
kaksistaan....Ja suureksi harmikseni se ei onnistu läheskään
 niin usein ku toivoisin :/.
Entäs kahden keskinen aika miehen kanssa...???NOT!
Ystävyyksien hoitaminenki on jäänyt arjenpyöritysrumban alle
ihan liian useasti.Pahoittelen :(

Joku antoi ohjeeksi,että höllää hiukan kotihommista...
että MITENKÄ se sitten tehdään :o???
6 hengen huushollissa kun jätät pyykit tai tiskit esimerkiksi
muutamaksi päiväksi,niin voi riemu ja rakkaus,siittä se vasta
kaaos syntyy ja kun lopetat niistä hölläilyn,niin hommat on 
vähintään tuplaantunu ellei jopa triplaantunu...
ja TAAS se aika on pois perheeltä.

Ihan tosissani oon miettiny myös ajan käyttöä ja tyystin nettipaastoa.
Jos joka vilkaisu fb:iin ja blogeihin lasketaan päivän aikana,
niin taitaapa sieltäki jonkulainen aikavaras löytyä... :/


Nyt siis asiat puntariin ja TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN!


Sen tahtoisin vielä tietää,että onko tämä tunne
ihan jokaisen äidin perusoikeus?
Vai ihanko vaan yksilöllisesti täällä osoitteessa???

KIITOS jo etukäteen kommenteistanne :)

--------------------------------

Ja vielä siis ihan selvennöksenä se sanottakoon,
että nautin täysillä SUURperheestäni <3.
Rakastan olla äiti ja vaimo <3
Ystävä myös!Ja kaikkea muutakin...
siittä ei ollutkaan kysymys.
Vaan siis siitä,että MITEN voisin olla ja tehdä
tuon KAIKEN vielä PAREMMIN?
MITEN VOISIN ELÄÄ UNELMAANI  P A R E M M I N??

-------------------------------

Kuvat meijän keittiöstä