Sadepäivää sulostuttamaan laitan
kuvia kesäisestä kauneudesta.
Auringon kultaamia päiviä, ihania tuoksuja,
kukkasten väriloistoa ja sitä lämpöä <3
Kuinka onkaan ihanaa....
ja nämä kaikki on kaikkien saatavilla
ja löydettävissä. Ja mikä parasta täysin
veloituksetta!
Elämä ei aina ole helppoa ja elämässä voi
ja tapahtuu paljon ikäviä asioita ja tapahtumia.
Tahdottiin me tai ei!
Mä henkilökohtaisesti uskon siihen, että mitään ei
kuitenkaan tapahdu meille ilman Taivaan Isän
sallimatta. Ja se lohduttaa monessa hetkessä.
Siihen luotin myös silloin kun meijän elämässä tapahtui
suuri vastoinkäyminen muutama vuosi sitten.
Se vei meiltä paljon ja jouduimme paljosta luopumaan.
Kipeää kävi ja hirveää oli!
Eikä oikein tietty, että mitä tuleman pitää ja miten
tästä selvitään??? Heti alkuun tehtiin miehen kanssa
se päätös, että tämä iso vastoinkäyminen ei saa tulla
meijän parisuhteen väliin. Ja siitä on pidetty tiukasti kii.
Rakkautta on riittänyt ja riittää yhä <3
Toinen asia mikä sovittiin oli se, että elämän täytyy
jatkua! Jo lasten takiakin ja myös meidän.
Sama miten ja millä eväillä, mutta jatkettava on.
Elämää siis on jatkettu ja päivä kerrallaan menty.
Aina ei olla koko päivää kerralla jaksettu,
mutta niissä hetkissä ollaan menty sitten vain
pieni hetki kerrallaan. Ja yhdessä!
Me ollaan saatu kommenttia ja palautetta siitä,
että me ei saataisi olla niin iloisia ja onnellisia,
koska meille kävi mitä kävi. Ja valitettavasti
kurjat seuraukset ulottui myös muutamaan
muuhun perheeseen :( .
Eräs palaute oli viime syksyltä, jolloin kuultiin
että me nauramme liikaa siihen nähden mitä
meille kävi....!Nauru yli 3vuotta tapahtuneesta
oli jollekulle liikaa....
Se on hassua, että ikinä ei voi olla kaikkia
miellyttämässä! En tiedä miten ihmisten, joita
elämä koettelee ja jotka eivät ihan aina niillä
ruusuilla tanssi, tulisi sitten eloansa elää??
Elämähän menee ja jatkuu koko ajan,
ihan meillä kaikilla.
Mutta pitäisikö meidän "epäonnistuneitten"
lakata elämästä tai jatkaa eloa suu mutrussa,
tuhkaan pukeutuneina, valtavan mustan
synkeyden alla...vai :O ?
Onko elämässä paljon menettäneet iloiset ihmiset
jollekulle uhka tai harmi?Suorastaan riesa?
Mä luulen, että me "epäonnistuneet" ihmiset
ollaan jouduttu etsimään ja löytämään elämän
arvot ja ilonaiheet jostakin hyvin pienestä.
Ilman suuria budjetteja ja hankintoja.
Onneksi rakkaus ja onni ei maksa mitään!
Perhe ja ystävät niputetaan siihen samaan.
Kauneutta voi nähdä joka puolella
jos vain haluaa :)
Kodin ja sen "loiston" voi saada aikaan pikkusummilla,
kierrätyksellä ja kekseliäisyydellä.
Niin meillä on tehty ja toimittu.
Elämä menee ja jatkaa kulkuaan,
oli se sitten tuonut mitä tahansa tullessaan.
Ja niinhän sen kuuluukin mennä.
Ei kait siitä ole varaa menettää hetkeäkään.
Kenelläkään meistä....
(Postauksen aihe eräästä anonyymikommentista)
