Heippa!
Tämän aamuinen ihana auringonpaiste sai mut tarttumaan
kameraan.
Nämä valonsäteet oli vain, kerta kaikkiaan,
vangittava kameran kuvaan.
Oi että miten rakastankaan näitä päivä,
päivältä aikaisemmin valkenevia aamuja.
Päivässä on taatusti ihan erilainen fiilis, kun sen saa
aloittaa auringonsäteiden siivittämänä.
Ei edes kirpeä pakkanen harmittanut lainkaan,
kun se jotenkin ihan kuuluu tuon auringon kaveriksi,
näin helmikuussa!
Aamun valo suorastaan tulvii sisään.
Valaisten myös keittiön ja eteisen, jotka muutoin ovat
tämän talon pimeimmät huoneet.
Jossakin edellisistä postauksissa kirjoittelin uusista tuulista,
jotka silloin puhaltelivat. Ne taisivat olla sen postauksen "aihe".
Tämä postaus näyttää täyttyvän nyt valolla :)
Veneilyä harrastavat ystäväni ovat kertoneet
(ja tietäisivät näistä paljon enemmän kuin minä),
että merellä voi tuulet yhtäkkiä
tyyntyä, muuttaa suuntaa tai kääntyä.
Niin se on vähän samankaltaista ihmiselämässäkin.
Aina ei puhalla.
Tai jos puhaltaa, ne tuulet onkin väärään suuntaan.
Tai tuulet voi yltyä, mutta yllättäin tuleekin tyyntä.
Sanoisinko nyt syksyn tuulista niin, että ne ottivat ja kääntyivät!
Ihan yllättäin.
Hetken aikaa jouduin tuumailla uutta suuntaa...
Sitten päätin heittäytyä rohkeasti täysin uusien tuulien
kyytiin ja tehdä pitkä aikaisesta haaveesta totta.
Rupesin opiskelijaksi.
Täysin uudelle alalle.
Ja voi, että miten tykkään!
On niin mukava huomata, että elämä kantaa ja
kuljettaa!
Ja aina löytyy uusi suunta ja uudet tuulet
jos entiset heittää sut kyydistä tai jos ne tuulet
eivät olleetkaan sitä mitä niiden piti olla.
Ei muuta kun kyytiin vain!
Rohkeasti.
Täällä talossa homma toimii samanlaista härdelliä pyörittäessä
kuin aiemminkin. Joskin ehkä vielä kiireisempänä.
Kalenterista on tullut ihan joka päiväinen seuralainen
ja työväline, jota ilman ei enää pärjää.
Joka aamu on pakko tarkastaa kuka meni minnekkin,
mihin aikaan, mitä mukana ja millä mennen??
Mutta näillä mennään,
valoisista päivistä nautiskellen.
Kevättä kohti.
AURINGONVALOA PÄIVÄÄSI!
